Koira karkasi — mitä tehdä ensimmäisen tunnin aikana

Ensin kolme asiaa, joita et tee

1. Älä aja sitä takaa. Koira, jonka perässä juokset, juoksee kauemmas — leikkiä tai pelkoa, lopputulos on sama. Pysähdy, kyykisty, puhu rauhallisesti. Jos näet sen, käänny ja kävele poispäin; moni koira lähtee silloin perääsi.
2. Älä huuda vihaisena. Koira, joka kuulee äänessäsi kiukkua, palaa vastahakoisesti tai ei ollenkaan. Kutsu sitä niin kuin kutsut sitä herkulle.
3. Älä lähde paikalta heti. Pysy ensimmäiset kymmenen–viisitoista minuuttia siellä, missä näit sen viimeksi. Iso osa koirista palaa ensisäikähdyksen jälkeen itse — samaan paikkaan, josta se lähti.

Ensimmäiset 15 minuuttia — paikan päällä

• Pysähdy ja kuuntele. Pannan kulkunen, haukku, rapina pensaikossa. Sammuta musiikki, ota huppu pois päästä.
• Kutsu sitä rauhallisesti ja odota. Ei kymmentä kertaa peräkkäin — kutsu, odota puoli minuuttia, kutsu uudelleen. Jos sinulla on pilli tai ääni, johon se on opetettu, käytä sitä.
• Pane muistiin tarkka paikka ja kellonaika. Se on ensimmäinen kysymys kaikilta, joille soitat, ja kohta, josta etsintä lähtee liikkeelle.
• Jos olet lenkillä jonkun kanssa, jakautukaa: toinen jää paikalle, toinen lähtee todennäköisintä reittiä — kotiin, autolle, veden äärelle, sitä tietä, jota tulitte.

Tunnin sisällä — laajenna piiriä

Kerro ympärillä oleville. Juoksijat, pyöräilijät, koiranulkoiluttajat, pihoillaan olevat ihmiset. Lyhyesti: rotu tai koko, väri, nimi, puhelinnumerosi. Pyydä heitä viestittämään silloinkin, kun he ovat vain nähneet sen — suunta on yhtä arvokas kuin koira.

Kirjoita paikallisiin ryhmiin. Kuntasi tai kaupunginosasi ryhmä, alueesi Facebook-ryhmä karanneille ja löydetyille eläimille — pääkaupunkiseudulla esimerkiksi ”Karkurit – Helsinki, Espoo, Vantaa” — ja lähialueen koiraihmisten ryhmä. Yksi julkaisu, jossa on kuva, paikka, aika ja numero. Pyydä jakamaan — paikallinen ryhmä tavoittaa enemmän ihmisiä kuin oma profiilisi. Ilmoituksen voi jättää maksutta myös Karkurit.fi-sivustolle.

Soita sinne, minne löydetyt koirat viedään:

• kuntasi löytöeläintaloon — kunnan on järjestettävä paikka, joka ottaa vastaan irrallaan tavatut koirat, lukee niiden sirun ja yrittää tavoittaa omistajan. Kunnan verkkosivuilta näet, mikä paikka kuntaasi palvelee; usein sitä ylläpitää yhdistys. Pääkaupunkiseudulla se on Viikin löytöeläintalo, joka palvelee Helsinkiä, Espoota, Vantaata, Kauniaista ja Kirkkonummea ja pitää katoamisilmoituksen voimassa kolme kuukautta,
• naapurikuntien löytöeläintaloihin — koira kulkee yössä pidemmälle kuin luulet, ja ratkaisevaa on, mistä kunnasta se löytyy,
• lähistön eläinlääkäreille — koiran löytänyt vie sen usein lähimmälle eläinlääkärille sirun lukemista varten. Kerro asiasta myös kunnaneläinlääkärille.

112 on oikea numero vain silloin, kun koira on vaaraksi liikenteelle tai ihmisille tai on itse hädässä — esimerkiksi juoksee ajoradalla. Poliisi ei ota koiria vastaan löytötavarana.

Kerro jokaisessa puhelussa sama asia: missä, milloin, miltä koira näyttää, sirun numero ja oma numerosi. Pyydä, että tiedot kirjataan ylös — löydetty koira saattaa tulla vasta huomenna.

Jätä paikalle jotain, mikä tuoksuu kodilta. Collegepuserosi, sen viltti, vesikuppi. Koiralla, joka palaa yöllä paikkaan, jossa se kadotti sinut, on syy jäädä sinne odottamaan. Jos voit, palaa paikalle säännöllisesti — aamulla, illalla ja yöllä, kun on hiljaista.

Siru ja rekisteri — mitä tarkistat nyt, ei myöhemmin

Koiralla on ihon alla siru. Siitä on apua — mutta vain, jos joku lukee sen ja jos rekisterissä on nykyinen puhelinnumerosi.

• Siru ei lähetä mitään. Se on passiivinen tunniste, jossa on 15-numeroinen koodi ja jonka lukulaite lukee muutaman sentin päästä. Lukulaite on eläinlääkärillä ja löytöeläintalossa — ei ihmisellä, joka kohtaa koirasi metsässä. Siru toimii siis vasta, kun joku on ottanut koiran kiinni ja vienyt sen jonnekin.
• Numero johtaa Ruokaviraston koirarekisteriin. Suomessa jokainen koira on merkittävä sirulla ja rekisteröitävä koirarekisteriin — Suomessa syntynyt koira viimeistään kolmen kuukauden iässä tai jo ennen luovutusta, jos se tapahtuu aiemmin. Sirun asentaa eläinlääkäri tai muu siihen pätevä henkilö, mutta rekisteröinnin tekee koiran haltija itse verkossa Suomi.fi-tunnistautumisella tai paperilomakkeella; pennun rekisteröi yleensä kasvattaja. Koiran löytäjä ei rekisteristä mitään näe: julkista hakua sirun numerolla ei ole. Haltijan tiedot näkevät viranomaiset ja kunnan kanssa sopimuksen tehneet löytöeläintalot — ja juuri niin löytöeläintalo tavoittaa sinut.
• Tarkista puhelinnumerosi rekisteristä — löytöeläintalo löytää sinut sen kautta. Kirjaudu koirarekisterin verkkopalveluun koirarekisteri.ruokavirasto.fi ja katso, mitä siellä lukee. Osoitteesi päivittyy rekisteriin automaattisesti väestötiedoista, mutta puhelinnumeron ja sähköpostiosoitteen vaihdat itse, maksutta. Jos olet vaihtanut numeroa tai ottanut koiran kasvattajalta tai toiselta haltijalta, tarkista, että koira on rekisterissä sinun nimissäsi. Siru on pysyvä — tiedot eivät päivity itsestään.
• Katoamisilmoitus rekisteriin voi odottaa. Koiran voi merkitä rekisteriin kadonneeksi, mutta Ruokavirasto neuvoo tekemään sen vasta, kun koira on ollut kadoksissa kuukauden — useimmat koirat löytyvät sitä ennen. Ensimmäisinä päivinä ratkaisee se, että puhelinnumerosi on oikein.
• Pidä sirun numero mukanasi. Puhelimessa: kuva tunnistustodistuksesta tai koiran passista. Jokainen löytöeläintalo kysyy sitä ensimmäisenä.

Iltapäivällä ja illalla — kun koira ei ole löytynyt

• Tulosta ilmoituksia. Kuva koko sivun kokoisena, yksi sana ”KADONNUT”, nimi, katoamispaikka ja -aika, puhelinnumerosi. Ei pitkää tekstiä — ihmiset lukevat sen autosta ja pyörän selästä. Vie niitä ilmoitustauluille, kauppoihin ja eläinlääkäriasemille katoamispaikan lähelle.
• Kierrä lähiseutu jalan, hitaasti, sen lempiesineen kanssa. Pelästynyt koira ei ääntele — mutta saattaa liikahtaa, kun kuulee tutun ruokakupin tai lelun äänen.
• Tarkista paikat, joihin voi piiloutua: pensaikot, ojat, autotallit, katosten alustat, rakennustyömaat. Pelästynyt koira etsii hiljaisen kolon, ei avointa paikkaa.
• Soita löytöeläintaloihin toisen kerran. Aamulla ne kirjasivat katoamisesi; illalla ne ovat voineet ottaa vastaan koiran, jonka joku huomasi vasta iltapäivällä.

Yksi asia, joka rauhoittaa: löytöeläintalo ei anna koiraa heti kenellekään. Manner-Suomessa kunnan löytöeläintalo säilyttää löydettyä koiraa vähintään 15 päivää — ja aika lasketaan siitä, kun omistajalle on ilmoitettu tai kun löytöeläintalo on julkaissut koirasta ilmoituksen verkkosivuillaan, ei siitä, kun koira otettiin vastaan. Vasta sen jälkeen kunta saa luovuttaa koiran eteenpäin. Jos rekisterissä on vanha puhelinnumerosi, aika alkaa kulua ilmoituksesta, josta et tiedä mitään. (Ahvenanmaalla on oma eläinsuojelulakinsa.) Aikaa siis on — mutta ei syytä odottaa.

Yö

Suurin osa kadoksissa vietetystä ajasta ei kulu ensimmäisenä tuntina vaan ensimmäisenä yönä. Muutama asia, joka auttaa:

• Hiljainen yö on liittolaisesi. Ilman autoja ja ihmisiä koira kuulee kauemmas — ja niin kuulet sinäkin. Mene katoamispaikalle pimeän tultua ja kutsu sitä rauhallisesti.
• Valo auttaa koiraa löytämään sinut, ei toisin päin. Taskulamppu suunnattuna maahan, ei silmiin.
• Jätä portti tai autotalli auki, jos asut lähellä. Koirat palaavat yöllä kotiin useammin kuin luulisi.
• Ilotulitukset ja ukkonen: jos koira karkasi melun takia, se juoksee kauas ja nopeasti ja piiloutuu vasta, kun melu lakkaa. Etsi sitä aamulla, älä keskellä paukkeita — ja etsi kauempaa kuin tuntuu järkevältä.

Kun koira löytyy

• Älä torua sitä. Vaikka päiväsi olisi ollut vuoden pahin. Koira painaa mieleensä, että paluu luoksesi tarkoittaa ikävyyksiä — ja palaa ensi kerralla myöhemmin.
• Kiitä ja lopeta etsintä. Kirjoita ryhmiin, soita löytöeläintaloon, poista ilmoitukset. Jos merkitsit koiran rekisteriin kadonneeksi, merkitse se löytyneeksi. Auttajat ansaitsevat sen — ja vapautat huomion seuraavalle etsijälle.
• Tarkista koira. Tassut, suu, vatsa. Jos se joi lätäköstä tai söi jotain, tarkkaile sitä päivä tai kaksi.
• Korjaa syy. Reikä aidassa, löysä panta, portti, joka ei mene kunnolla kiinni. Koira, joka karkasi kerran, karkasi siksi, että se onnistui.

Miltä tämä näyttää Tifikin kanssa

GPS-panta ei muuta mitään yllä olevasta — se muuttaa vain sen, mistä aloitat. Sen paikan sijaan, jossa näit koiran viimeksi, aloitat sieltä, missä se on juuri nyt.

• Kytket reaaliaikaisen seurannan päälle, ja sijainti päivittyy muutaman sekunnin välein. Et arvaile suuntaa — kuljet kartalla näkyvän pisteen perässä.
• Sytytät valon ja annat pannan piipata puhelimesta — silloinkin, kun koira on kotona tai talon vieressä. Pensaikossa puoli yhdeltätoista illalla oleva koira löytyy ennemmin valon kuin silmien avulla.
• Turva-alue kertoo, kun koira poistuu siltä. Saat tiedon karkaamisesta ennen kuin huomaat tyhjän sohvan.
• Kuoressa oleva QR-koodi on löytäjää varten. Hän kuvaa sen puhelimellaan, ja hänelle avautuu sivu, jossa on koiran nimi ja painike ”Löysin koiran” — ilman sirunlukijaa ja ilman sovellusta. Sinä saat viestin, ja saatte yhteyden meidän kauttamme julkaisematta puhelinnumeroasi.
• Panta ei korvaa sirua. Siru on pakollinen ja pysyvä, eikä sitä voi irrottaa. Panta ratkaisee asian toisesta suunnasta — ei sitä, kenen koira on, vaan sitä, missä koira on, ja juuri sillä tunnilla, josta tämä artikkeli kertoo.

Se toimii kaikkialla, missä on matkapuhelinverkon kuuluvuus, myös matkoilla Euroopassa. Ja koirasi tiedot voit milloin tahansa viedä ulos ja lähettää kenelle haluat.